Käyttökokeessa NR-965CD.

Aikaisemmin koekäytössä oli saman laitteen radioversio, siis NR-945. Teksti siitä on jossain bittiavaruudessa, ihmettelen tilannetta.

Jo tämä aikaisempi koekäyttö antoi erittäin positiivisen kokemuksen äänelaadusta.

Ensialkuu perheen digiajan kasvatit ihmettelivät molempien laitteiden osalta sitä, ettei niissä ole esivalintoja, vaan kanavat on haettava kuuluviin  käsin nuppia kiertämällä. Nappien käyttötuntuma on erittäin täsmällinen.

Asemat virittyvät hyvin, kun jaksaa rauhassa veivata ja kuulostella soivaa asemaa hetkisen verran. Onneksi nykyjään ajetaan asematunnuksia vähän joka väliin, niin haluamansa aseman löytää siinä aamukahvia hörppiessä ja mahdollista lehteä selaillessa kohtuullisen leppoisasti.



Kuten edellinen, tämäkin radio suorastaan ylllättää, miten iso ja korvaa miellyttävä ääni pieneen radioon on saatu mahtumaan.

Kaiuttimet sijoitettuna kahtapuolen koteloa tuottavat leveän ja tasaisen äänikentän, jota kuuntelee keittiössä mielellään. Ja hyvän matkaa muihinkin huoneisiin.

Koemielessä viritän radioita heikoimmin kuuluville asemille ja taaskin testiasema on RadioDei. Yllättävän helposti asema löytyy ja kuuluu suhinoitta, kun vastaavasti autoradiolla on suoranaisia vaikeuksia kyetä samaan pihalta. Koeyksilössä on antennina päälle metrinen "lapamato", eli siihen nähden tulos antaa hyvän esimerkin radio-osan herkkyydestä. Jonain sopivan radiokelin iltayönä pitää kokeilla DX-mahdollisuuksia. Vieläköhän sitä saisi ammoisen Radio Luxemburgin kaltaisia asemia kuuluville?

CD-soittimen hieman hassunkurinen latausmekanismi on vaatii paneutumaan asiaan hieman enemmän, kuin tavallinen kelkkaladattava soitin, sillä levyt "ladataan" laitteeseen avaamalla ensin metallisen salvan varaan lukkiutuva kotelon kansi ja sitten nostamalla leyvnpyöritysmekanismin päältä tuki ylös, joka sekin naksahtaa yläasentoonsa miellyttävän tarkasti. Levy pyörittimeen, niin retrosti, kuin nyt CD-levyn osalta voi puhua pyörittimestä,  ja soitto voi alkaa. Soittimen hallintanapit ja raitanäyttö ovat kaikki yläkannen alla näkymättömissä.

Etupaneelin näppäimistöltä valitaan CD ja musiikki kuuluu. Koelevynä toimi joululauluaiheinen Tilkkutäkki CD. Ja taas pienen kotelon suuri ääni yllätti erittäin positiivisesti. Ruuskan Pekka ja Kuustosen Mikko lauloivat luonnollisen kuuloisesti muiden artistien kanssa erityisesti levyn viimeisellä raidalla, jouluteemoissa, Enkeli taivaan. Koska en ole oikein raskaamman materiaalin ystävä, jää kokeilematta, miten ne toistuisivat. Esimerkiksi Metallimessu-CD voisi olla kiva koesoitettava.

Radion kompakti koko auttaa mahduttamaan sen kuvassa näkyvälle pienelle keittiön sivupöydälle ja täsmällisesti toimivat hallintaliittymän muovinupit ovat siinä passelisti käsillä. Nämä muovinupit ovat poikkeus muuten retrosta ulkoasusta, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ehkä moinen pistää silmään, kun on joskus tutustunut alkuperäisiin esikuviin.


Lopputuloksena on, että tämäkin retrolaite on hintaansa nähden erittäin laadukas soittopeli.  Pieni miinus siitä, että tästä mallista puuttuu paristokäyttömahdollisuus, eli sähköttömään paikkaan ei ihan noin vain ole asiaa.

Kuvassa esiintyvä koekappale on myyty, mutta uusia saadaan maahantuojan varastotilanteen mukaan tilattua.